Olin sopinut nettitreffit miehen kanssa kesäterassille. Paikka oli kaupungin keskustassa ja suosittu, ainakin sellaisena päivänä kuin silloin oli. Kaikki meni mukavasti, nettitreffit olivat kuulemieni kauhutarinoiden perusteella jotain, joilta uskalsin odottaa, tai pelätä lähes mitä vaan. Turhan usein saa lukea, että nettitreffit olivat olleet jotain aivan muuta kuin oli odotettu, tai saa kuulla ystävältä taas uusista ongelmista treffeillä (ja lähes ainahan tällöin kyseessä on nettitreffit). Nyt kuitenkin kaikki näytti olevan hyvin! Minä selvästi osasin jo nettitreffit kuin omat taskuni, olin valinnut täydellisen prinssiuljaan kaikkien omituisuuksien seasta.
Nautimme sivistyneesti muutaman lasillisen pitkän ja yllättävän luontevan, sujuvan ja syvällisen keskustelun (siis nettitreffit-asteikolla ainakin) lomassa. Olin jo päättänyt, että jos mies ei itse tajua ehdottaa seuraavaa tapaamista, niin teen sen aivan varmasti itse.
Sitten se tapahtui, se mistä nettitreffit aina tunnistaa nettitreffeiksi, vaikka asia olisi jo päässyt unohtumaan. Miehen puhelin alkoi soida. Tottakai puhelin joskus soi. Hänen soittoäänensä oli Kikan hitti Apinamies. Ok, ihan hauska soittoääni. Mies kaivoi puhelimen esiin ja sanoi, että puhelu ei ole tärkeä, eikä hän nyt viitsi vastata. Tästä annoin ainakin pienen plus-pisteen! Mies antoi puhelimen soida, laittoi sen pyödälle ja alkoi laulaa mukana kertosäkeen kohdalla. Soittaja oli sinnikäs, ja niin oli miehen lauluesitys. Loppua koristi vielä uljas rinnan rummutus gorillatyyliin. Kyllä, perus nettitreffit – mies ei päässyt jatkoon, mutta ainakin sain tarinan kerrottavaksi.
-Apinanaisen nettitreffit (aikuinen nainen)