Treffit Bile-Danin kanssa

On ollut hauska seurata Bile-Danista tullutta some-kohua. Olen joskus itse saanut kunnia käydä Bile-Danin kanssa treffeillä (vaikken varmaan olekaan kuin korkeintaan 7 tai 8). Ajattelin nyt kantaa korteni kekoon ja kertoa millaista on olla treffeillä pitelemättömän kuuman Bile-Danin kanssa.

Treffeistä on aikaa jo useampi vuosi. Luulen, että Juhla-Daniel tuskin enää muistaa minua ollenkaan, sillä hänellä on jo varmasti ollut meidän treffien jälkeen naisia niin paljon kuin sielu lystää. Meidän tapaamisemme sai joka tapauksessa alkunsa Porvoon Sohossa. Olin itse viettämässä lauantai-iltaa muutaman kaverini kanssa. Istuskelimme jakamassa kuulumisia kaikessa rauhassa, kunnes huomasimme, että sisään paukkasi kovaan äänen naureskeleva muutaman nuoren miehen kopla. Illan edetessä yksi näistä miehistä käveli itsevarmana pöytäämme, pyysi tiivistämään ja istui joukkoon. Emme olleet ensimmäiset naiset, joita miesporukan jäsenet lähestyivät, ja eleistä ei jäänyt epäselväksi, että nyt ei välttämättä oltu etsimässä kovin vakituista koloa. Puhuimme jonkin aikaa Danieliksi esittäytyneen miehen kanssa. Lyhyen ajan jälkeen Daniel kertoi, että hänen pitäisi mennä ystäviensä pariin, muttei suostuisi jättämään kaltaisiamme “laatu daameja” ennen kuin hän olisi saanut jonkun puhelinnumeron. Olin porukkamme ainoa sinkku, ja vaikka hävettää tunnustaa, niin Daniel vaikutti ihan söpöltä. Annoin oikean numeroni.

Seuraavana päivänä puhelimeni soi, eikä soittaja ollut kukaan puhelimeni kontakteista. Arvailin puhelinmyyjän ja eilisen itsevarman herrasmiehen välillä. “No moi… Totaa hei DANIEL täällä oliks se Anna?”, soittaja oli arvauksistani jälkimmäinen (eikä nimeni ollut Anna, mutta aika lähelle osui).

Lopulta löysin itseni vajaan viikon päästä odottelemassa kelloani vilkuillen erään kahvilan edustalla. Daniel saapui jokusen minuutin myöhässä vähän hengästyneen oloisena kädet taskussa kävellen. Tervehdimme ja hän nojautui heti vähän kiusallisen tuntuiseen halaukseen. Menimme kahvilaan ja hän halusi ostaa meille juotavat. Muutaman alkukohteliaisuuden jälkeen jutut pyörivät joko hänen kertomuksissaan omista ryyppyreissuistaan tai bodausharrastuksestaan, tai sitten hän kyseli minusta esimerkiksi paljonko painan tai millaisia (ja miten kireitä) vaatteita käytän arkena. Kun kahvit oli juotu ja tyhjiä kuppeja pyöritelty käsissä tarpeeksi kauan, hän alkoi ehdotella jatkoja hänen luonansa, tai olisi kuulemma minunkin luonani käynyt. Mainitsin jotain tekosyitä ja päätimme lähteä omille teillemme. Sama iltana ja seuraavana päivänä sain puhelimeeni useampia viestejä, jotka yleensä päättyivät silmäniskuhymiöön. Sovimme lopulta viesteillä, että emme ehkä sovi kovin hyvin yhteen, ja että hymyillään kun tavataan.

–Bile-Anna (nuori aikuinen nainen)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *