Sovin kerran netissä tapaamisen miehen kanssa, joka antoi ymmärtää olevansa menestyvä liikemies. Mies tuli treffeille sovittuun paikkaan ajoissa ja mielestäni jopa hieman ylipukeutuneena (tummaan pukuun). Hän oli kuulemma tulossa suoraan pitkäksi venähtäneestä työtapaamisesta. Hän vaikutti aluksi oikein ystävälliseltä ja sanavalmiilta.
Tapaamisen aikana miehen puhelin soi, hän vastasi kovaan ääneen “Morjensta Jaska! Mitens pörssissä?!” ja jatkoi puhelua reippaalla äänellä ainakin vartin verran. Tunsin oloni todella kiusaantuneeksi pyöritellessäni teemukia käsissäni ja kuunnellessani hänen bisnesjuttujaan. Mies kyllä katsoi minua hymyillen vähän väliä puhelunsa aikana, mutta se ei todellakaan helpottanut oloani! Puhelun jälkeen hän tuntui vain jatkavan saman asian jauhamista määrätietoisesti minulle, vaikken osannut sanoa asiaan juuri mitään. Tuntui, että olisin voinut vaikka hakea jonkin ohikulkijan tilalleni kuuntelemaan, eikä hänen juttunsa olisi edes keskeytynyt. Alun huomaavaisuus karisi hänestä hetkessä pois treffien kuluessa…
Lähtiessämme hän vaati saada viedä minut treffeiltä kotiini autollaan, ja suostuinkin. Mies tokaisi ajavansa vähän pitempää reittiä, koska piti autoilusta “kauniissa seurassa”. Kesken matkan hän pysähtyi tien sivuun ja sanoi “mä asuisin muuten tässä, tuutko sisälle?”. Vaikkei mies suoraa ehdotusta sanonutkaan, tunsin tilanteen todella painostavaksi. Sanoin, muistaneeni, että minun piti käydä kaupan kautta ja pääsisin hyvin bussilla loppumatkan, hyvästelin miehen nopeasti ja käännyin ensimmäisen vastaan tullen mutkan taakse, että tietäisin, ettei mies enää katoisi perääni.
Näiden treffien päättymisen jälkeen hänestä ei enää kuulunut mitään, ja ehkäpä hyvä niin!
–Nuori aikuinen nainen