Treffit vastassa, “Perhosia” vatsassa

Yhdet treffit ovat nolottaneet jo pitkään. Toivottavasti kirjoittaminen helpottaisi…

Olin ensitapaamisella, jotka oli romanttisesti mäkkärissä. Minulla on joskus tapana jännittää niin, että vatsani tulee kipeäksi, eikä mäkkärin suklaapirtelö tuntunut ainakaan helpottavan. Yritin ajatella, että jännitysperhosiahan tässä vain vatsassa lentelee, eikä mitään vakavampaa.

Pikkuhiljaa tunsin kuitenkin, kuinka paine alkoi kasvaa suolistossani. Treffeille ei näkynyt loppua, vaan kumppanilla juttua riitti ja riitti, vaikka salaa toivoin, että pääsisin hänestä eroon ennenkuin nolaan itseni. Jostain syystä pidin vessaan menoa niin nolona, etten kehdannut mennä ajoissa. Ihan kuin toinen olisi muka arvannut, että vessareissun syynä olisi ollut epäromanttinen suolipaineiden tasaus.

Kun olin yrittänyt pidätellä näitä vatsassa lenteleviä “perhosia” sisälläni kyllin kauan, väistämätön tapahtui pinnistelyistäni huolimatta (tai niiden takia) ja päästin ilmoille reilun pöräyksen. En ole eläissäni hävennyt niin paljoa ja toivoin, että olisin kuollut siihen paikkaan.

Lähdin välittömästi varoituslaukauksen jälkeen saniteettitiloihin kiusaantunut hymy kasvoillani. Vessan ovella tajusin vielä tarvitsevani poletin kassalta, ja jouduin menemään takaisin pyytämään sellaista. En voinut ajatella muuta kuin treffikumppanini katsetta selässäni ja mitä hänen päässään mahtoi pyöriä, kun jouduin odottamaan hetken kassalla, että myyjä kerkisi antaa minulle vessapoletin.

Vessaan päästyäni jatkoin heti paineen tasausta, jonka aikana kasvoni kuitenkin valahtivat valkoisiksi (tai siltä se tuntui) kun tunsin housuissani, että ilmavirran lisäksi alushousuihini virtasi myös se kuuluisa lusikallinen. Laskin housujani ja istahdin pöntölle (kuten olisi kannattanut tehdä jo vähän aiemmin) ja näköhavaintojen perusteella olisi voinut ajatella äsken ryystämäni pirtelön valahtaneen suoraaan lävitseni… Koitin korjata vahinkoa sen verran kuin vessapaperilla oli korjattavissa, mutta väistämätön tosiasia oli, että olin niin sanotusti paskonut housuuni sen lisäksi, että olin juuri aiemmin pieraissut kuuluvasti ensitreffeillä ensituttavuuden edessä.

Jostain syystä tuntui, että aiempi hermostuneisuus haihtui (varmaankin adrenaliinin takia) ja pystyin ajattelemaan melko selkeästi. Punnitsin hetken vaihtoehtoja, mutta totesin pelin olevan pelattu ja kiitin luojaani, ettei puhelinnumeroita tai muutenkaan tarkempia tietoja oltu vielä keritty vaihtaa. Vedin muutamalla vessapaperin suikaleella kuorrutetut alushousut ja farkut takaisin jalkaani, marssin ulos vessasta, sanoin tomerasti treffikumppanille, että minun täytyi lähteä, ja poistuin ravintolasta koittaen kävellä normaalin näköisesti.

En itse ollut yhteydessä enää tapaamaani henkilöön, eikä yllätys yllätys hänestäkään enää mitään kuulunut. Luojan kiitos emme ole muutenkaan törmänneet.

–Nuori nainen

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *